Myrsky
Myrskyn määritelmä
Suomessa myrskyn rajaksi on määritelty 21 m/s 10 minuutin keskituulen nopeutena. Myrskyä mitataan ainoastaan merialueillamme ja tuntureiden huipulla, koska maanpinnan muodot (kitka) jarruttavat tehokkaasti tuulta. Tuolloin keskituulen nopeus pienenee, mutta samalla tuulen pyörteisyys kasvaa rannikolla nopeasti verrattuna tasaisen merenpinnan yläpuolella vallitsevasta tuulesta. Suomen sisämaassa ei ole koskaan mitattu 10 minuutin keskituulen nopeudeksi myrskyä, paitsi Lapin Utsjoki Kevon kanjonissa muutaman kerran. Kanjonissa tuuli ahtautuu ja voimistuu, kun se puhaltaa kanjonisolan suunnassa. Suurimmat sisämaan mittausasemilla, ja silloinkin hyvin avoimilla tai korkeilla paikoilla mitatut 10 minuutin keskituulen nopeudet ovat olleet kovaa tuulta, 14 - 20 m/s. Tuulen nopeusasteikko vaikutuskuvailuineen perustuu kansainvälisiin sopimuksiin.
Automaattisten havaintoasemien myötä tuulimittaukset ovat monipuolistuneet niin, että myös puuskanopeustiedot (3 sekunnin pituiset) tallentuvat tiheään. Suurimmassa osassa kovatuulisia säätilanteita puuskamittaukset ovat vahvistaneet jo aiemmin tutkittua tietoa siitä, että puuskanopeudet merialueilla ovat 1,2 - 1,3 -kertaisia ja maa-alueilla 1,6 - 1,8 -kertaisia 10 minuutin keskituulen nopeuteen nähden. Ainoastaan keskisuuren mittakaavan tuulijärjestelmien ns. syöksyvirtaukset ovat omaa luokkaansa, voimakkaimmillaan jopa 50 m/s kuten 5.7.2002 maan itäosassa, kts Untonpäivän tuuliselvitykset.
Myrsky syntyy tavallisesti matalapaineen yhteydessä. Koska matalapaineet ovat voimakkaita syksyllä ja talvella, niin silloin meillä on eniten myrskyjä.
Kesällä matalapaineet ovat aina "heikompia" kuin talvella, joten kesäaikaan Suomessa myrskyt ovat jopa merialueillamme harvinaisia.
Arktiset myrskyt
Silloin tällöin jäämeren puhurit voimistuvat hurjaksi myrskyksi. Arktinen myrsky Varangilla on unohtumaton elämys. Saatat nähdä tuulen hurjistuttaman jäämeren raivoavan ja useiden metrien korkuisten aaltojen paiskautuvan rantaan uskomattomalla voimalla tai ehkä huomaatkin yhtäkkiä koko maailman katoavan lumimyrskyn valkoisuuteen. Varangilla voit kokea mahtavan luonnon voimat läheltä ja antaa sen valaa uutta energiaa myös itseesi.
Joskus jopa käveleminen myrskyssä saattaa tuottaa vaikeuksia. Siksi on tärkeä muistaa, että liikut alueilla, joilla et turhaan aseta itseäsi vaaraan. Jos haluat kokea arktisen luonnon rajumman puolen, saat turvallisuusohjeita matkailuneuvonnasta tai paikallisilta asukkailta. Muistaa vanha sanontamme: "Ei ole olemassa huonoa säätä, vain sopimattomasti pukeutuneita ihmisiä". Myrskyelämystä haluavien on tärkeää pukeutua lämpimästi, mieluiten tuulta ja vettä pitäviin asusteisiin.
Trombitilastoja 1997-2007
Ilmatieteen laitokselle saatujen trombihavaintojen määrä vaihtelee kymmenestä kolmeenkymmeneen. Vuonna 2005 trombihavaintoja saatiin aikaisempaa enemmän.
Vuosien 1997-2007 trombitiedot ovat tarkastettuja ja luotettavia trombihavaintoja. Toisinaan ukkospilveen liittyvä muukin voimakas tuuli kuten syöksyvirtaus voi kaataa metsää. Puunkaadoissa on erona, että trombi heittää puut sikin sokin ja ristikkän (kuva alempana tällä sivulla), kun taas syöksyvirtauksessa puut kaatuvat yhdensuuntaisesti. Heikommat trombit nostavat kevyitä rakennelmia ilmaan ja ne paiskautuvat minne sattuu. Valitettavasti trombin syntyä ei pystytä ennustamaan tarkasti. Yleisluonteisesti voidaan kuitenkin varoittaa, että säätyyppi saattaa olla otollinen trombien synnylle.
Trombitilastoja 1997 - 2000
Kesän 1997 alussa tuli Ilmatieteen laitokselle runsaasti yhteydenottoja trombi- ja muita pyörrehavainnoista. Tuolloin alettiin kerätä tietoja kaikilta tahoilta kuten lehdistä, puhelintiedusteluista yms. WWW-palautejärjestelmä saatiin käyttöön vuonna 2001. Myös opinnäytetyö valmistui, joka sisälsi tarkistetun aineiston vuosilta 1997-1999.
Vuosina 1997 - 2000 trombeja havaittiin Suomessa kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana. Yli puolet havainnoista tehtiin heinäkuussa ja noin 20 % kesäkuussa. Järvien ja meren yläpuolella trombeja esiintyi eniten loppukesällä pintavesien lämmettyä. Suurin osa trombeista havaittiin klo 11 ja klo 21 välisenä aikana. Vesistön tai meren yläpuolella syntyneet trombit esiintyivät puolen päivän aikaan ja iltapäivällä, maalla trombeja havaittiin eniten iltapäivällä ja illalla.
Trombitapaukset kuukausittain alustan mukaan vuosina 1997-2000.
rombien esiintymisen vuorokausijakauma Talustan mukaan vuosina 1997 - 2000.
Silminnäkijäin havaintoilmoitustenkaan avulla ei saada aivan kattavasti tietoja koko maassa sattuneista erilaisista pyörretuulista, sillä Suomessa on paljon saloseutuja, joihin trombit voivat myös sattua, ja vasta paljon jälkikäteen havaitaan esimerkiksi puunkaadot.
Suihkuvirtaus
Mikä on suihkuvirtaus?
Suihkuvirtaus-termiä käytetään yleensä ylätroposfäärissä eli noin 5-10 kilometrin korkeudella olevasta ympäristöään selvästi voimakkaamman tuulen alueesta. Käytännössä suihkuvirtausalueet ovat pitkiä ja melko kapeita, jotka mutkittelevat etelä-pohjoissuunnassa matala- ja korkeapaineiden sijainnin mukaan.
Karttamuodossa suihkuvirtausten sijainteja voi tarkastella esimerkiksi saksalaisen Wetterzentralen www-sivuilla. Kartalle on merkitty eri värisävyin tuulennopeus noin 9 kilometrin korkeudella. Käytännössä suihkuvirtauksiksi katsotaan alueet, joissa tuulennopeus ylittää 30 m/s eli kuvassa näkyvät vihreät, keltaiset ja punervat sävyt ovat suihkuvirtauksia.
Miten suihkuvirtaukset syntyvät?
Maapallo saa auringonsäteilyä epätasaisesti, minkä vuoksi napojen ja päiväntasaajan välillä vallitsee suuret lämpötilaerot. Fysiikan lakien mukaan tämä aiheuttaa ilmakehään virtauksen, jonka voimakkuus riippuu lämpötilaeron suuruudesta. Talviaikaan, jolloin ilmamassojen etelä-pohjoissuuntaiset lämpötilaerot ovat tyypillisesti suurimpia, havaitaan myös kaikkein voimakkaimmat suihkuvirtaukset.
Miten suihkuvirtaukset vaikuttavat säähän?
Suihkuvirtaukset vaikuttavat etenkin matalapaineiden kehitykseen ja suihkuvirtausten on toisinaan todettu olleen avainasemassa voimakkaiden myrskymatalapaineiden synnyssä. Kaiken kaikkiaan suihkuvirtaukset ovat kuitenkin Suomessakin lähes jokapäiväinen ilmiö ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Lentoliikenteelle suihkuvirtausten sijainnit ovat tärkeitä tietoja joka päivä, koska virtausten kiertäminen saattaa vähentää polttoainekuluja sekä ikävää, joskus myös vaarallista turbulenssia.
Ukkonen
Miten ukkonen syntyy?
Suomessa ukonilmat voidaan jakaa syntytavaltaan kahteen yhtä yleiseen tyyppiin: ilmamassaukkosiin ja rintamaukkosiin. Näiden erona on ilman tasapainotilan muuttuminen epävakaaksi eri tavoin.
Ilmamassaukkonen voi syntyä esimerkiksi auringonpaisteen voimakkaan lämmityksen ansiosta, jolloin kosteasta ilmasta muodostuneet kumpupilvet kasvavat yhä edelleen korkeutta ja muuttuvat kuuro- ja ukkospilviksi (ns. lämpöukkonen). Tällaisia ukkosia esiintyy etupäässä kesäaikaan iltapäivisin. Suomessa lämpöukkosia on suhteellisen vähän, mutta tropiikissa huomattavan paljon. Muissa ilmamassaukkosissa konvektion laukaisee yleensä troposfäärin yläosan kylmeneminen.
Rintamaukkosen syntyyn auringonsäteilyllä ei ole paljoakaan vaikutusta. Ukkonen syntyy helpoimmin kylmään rintamaan, jolloin tiheä ja kylmä ilma kiilautuu lämpimän ja kostean ilman alle saaden tämän nousemaan. Rintamaukkosta voi esiintyä yhtä hyvin päivällä kuin yölläkin, eikä maanpinnan ominaisuuksilla ole siihen suurtakaan vaikutusta.
Aina ukkosia ei voi luokitella näin yksioikoisesti, vaan niissä saattaa olla piirteitä kummastakin lajista.
Lähde: ilmatieteenlaitos